sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kun baletti ei ollut kivaa

Me ollaan tosi paljon kirjoiteltu tänne blogiin kaikista näytöksistä, ihanista hetkistä lavalla, motivoivista tulevaisuuden suunnitelmista ja saavutuksista. Nyt tuntuis kuitenkin hyvältä kirjoittaa tänne blogiin vähäsen niistä päivistä, kun baletti aiheutti enemmän surua, kuin iloa. Tässä on meiltä kaikilta muutamia tarinoita, joihin ehkä joku muukin voi samaistua. Olisi myös hauskaa kuulla teidän tarinoita kommenteissa! :D


Me ollaan kaikki itketty niin monesti treenitunneilla. Yleensä niin, ettei kukaan toivottavasti ole huomannut, mutta välillä on saatettu märistä niin, että siitä on tullut kunnon show. Mulla on ollut pari kertaa viikko, jona itkin viikon jokaisena päivänä jokaisella balettitunnilla, enkä edes ollut varma miksi. Yhtenä päivänä se alkoi heti, kun tein ensimmäisen plien. Kroppa tuntui kankealta ja väsytti. Näytin järkyttävältä, vaikka kaikkeni yritin vääntää jalkojani aukikiertoon ja vetää vatsaa sisään. Opettajan korjaukset alkoivat suututtaa ja otin ne itseäni vastaan. Jos silloin olisin avannut suuni, ois varmaan tullut semmoset kirosanat että... Tunnin kruunasi se, että kaaduin pepulleni attitude-piruetista. Tässä kohdassa yleensä nauraisin, mutta siinä vaiheessa kaikki tuli tulvana ulos ja siinä sitten itkin ihan kunnolla koko lopun tunnin. Mutta minkäs teet, kun päivä ei ole ihan oikea baletille. Seuraavana päivänä oikein päätin, että nyt tulee hyvä tunti ja niin siitä tulikin. Se tunti oli yksi vuoden parhaimmista, sillä silloin annoin kaikkeni ja olin todella energinen.
-H


Usein nämä huonot päivät liittyvät äärimmäisen kovaan stressiin ja paineisiin. Keväällä 2015 olin hakemassa balettioppilaitokselle ammatilliseen koulutukseen. Silloin harjoittelin todella paljon. Otin useita lisätunteja ja tein paljon kotona, sillä minä todella halusin päästä tähän kouluun. Kouluun hakeminen pelotti ja ahdisti samalla tosi paljon ja pelkäsin kuollakseni, ettei minua valittaisi taaskaan. Tämä johti aika voimakkaisiin tunteiden purkauksiin. Me harjoittelimme Odalisquen pas de trois -teosta. Vedimme aluksi entreen, jonka jälkeen tein odalisquen variaation. Tuon jälkeen häivyin raivoissani salista ja itkin tunnin koulun käytävässä. Nykyään tuo naurattaa. :D Tuo kerta ei jäänyt ainoaksi. Tuona keväänä olin ihan surkeana melkein jokaisen treenitunnin jälkeen. Jos olisin osannut elää siinä hetkessä ja luottaa siihen, että kaikki onnistuu ajallaan, olisin luultavasti myös kehittynyt paljon enemmän. Mutta nämä olivat varmaan vaiheita, joita elämässä täytyy käydä läpi.
-H


Kun olimme Oulun ammattikorkeakoulun EK-luokalla, meillä tuli usein erimielisyyksiä koulun opetustapojen kanssa. Meistä oli ikävää, että ryhmässä meitä jaoteltiin usein edistyneimpiin ja vähemmän edistyneisiin, jolloin meiltä usein kiellettiin vaikeampien asioiden harjoittelu. Piruetit täytyi tehdä tasapainoina ja keskilattiasarjoja kärjillä täytyi mennä tekemään tankoon. Sinänsä tämä on ymmärrettävää, mutta jossain kohdassa nämä rajoitukset alkoivat turhauttaa äärimmäisesti. Yksi huvittava päivä tapahtui jossain syksyn 2014 paikkeilla, kun saimme mahdollisuuden esittää variaatioita. Olimme harjoitelleet varkkoja kärjillä ja olimme tietysti aivan innoissamme näytöksistä. No sitten tuli se päivä, kun opettaja kertoi, ettemme saa esittää variaatioita kärjillä. Tilanne päättyi niin, että jokainen meistä itki ja murjotti koko seuraavan balettitunnin. Muitakin asioita kiellettiin tai muuten vain välteltiin jatkuvasti. Kärjillä tehtiin mahdollisimman vähän ja fouette-piruetit olivat tabu. Tämä aiheutti meillä turhan usein suuttumusta, sillä meillä oli kova halu mennä eteenpäin ja tuntui, ettei siihen annettu mahdollisuuksia.


Treenasin Kitrin varkkaa joskus 2015-2016. Itkin joka kerta (kirjaimellisesti joka kerta), kun opettaja oli katsomassa. Yhdesti oli vaan hyvä syy itkeä, koska väsytti kamala tetti. Se oli rankka variaatio, hengästytti kauheesti ja en osannu hyppiä. No me kuvattiin se varkka sitten valtakunnalisten kilpailuiden karsintoihin, silloin en itkenyt vaan kaikki meni hyvin!
-E


Olen yhdesti saanut raivarin balettitunnilla. Minulle oli luvattu, että saan esittää Makeishaltijattaren variaation. Mutta sitten, kaksi viikkoa ennen esitystä, variaationi esittämistä siirrettiin monella kuukaudella, koska en ollut vielä valmis. Minulla oli niin paha mieli, että huusin ja itkin ja kirosin. Tilanne oli varmaan koominen, mutta olin todella epätoivoinen. Väitin vastaan ja kun en saanut enää mitään sanottavaksi, juoksin itkien pois. Kun rauhoituin, tajusin kuitenkin olevani väärässä ja tyydyin kohtalooni. Loppujen lopuksi päätös olikin ihan hyvä, kun sain enemmän aikaa hioa hankalia kohtia ja kehityinkin todella paljon. Olenkin nyt kantapään kautta oppinut, ettei opettajalle kannata väittää vastaan. Mutta minkäs teet, joskus vähän pimahdan, kun olen näin tunteellinen ihminen. Ja onhan se ihan hyvä osata puolustaa itseään!
-L



Yhdesti harjoittelin La Bayaderen varjon variaatiota kolme tuntia putkeen. Kolmen tunnin päästä se kuvattiin lähetettäväksi valtakunnallisten esiraatiin. Olin niin väsynyt siinä vaiheessa, ettei siitä tullut mitään. Lopetin monta kertaa kesken ensimmäisen fraasin jälkeen ja aloin itkeä. Istuin keskellä salia kuin kuollut joutsen ja manasin, kuinka huono olen ja en kuitenkaan pääse ja miksi edes haen, kun ei ne ota kuin niitä helsinkiläisiä jotka oikeasti osaa. No, saimme variaation kuitenkin purkkiin, mutta ei se siinä vaiheessa enää kauniilta näyttänyt, ja kuten arvata saattaa, en päässyt kisaan. Mutta jos minulta kysytään, valtakunnallisiin pitäisi ottaa matalammalla kynnyksellä ja enemmän kilpailijoita. Ihmetyttää, kun kisa järjestetään vain kahden vuoden välein, ja silti kiintiö on vain n. 10 per sarja. Nekin paikat menevät yleensä niille, jotka ovat pääkaupunkiseudun huippukouluissa, että en nyt tiedä tuosta valtakunnallisuudesta.
-L


Aloitin tänä syksynä baletin Helsingin tanssiopistolla. Muistan vieläkin syksyn ensimmäisen pliesarjan. Grand plie tuntui aivan kamalalta, en meinannut päästä ylös. Tankosarjojen jälkeen hikoilin kuin pikku possu, olin punainen kuin paloauto ja tuntui, että voisin vaikka pyörtyä siihen paikkaan. Kyllä, yhden vuoden tauko sai minut todella pahaan rapakuntoon. Ensimmäisen kuukauden aikana itkin monia kertoja metrossa kotimatkalla, kun mikään ei onnistunut. Nyt, kun pari kuukautta on mennyt, tuntuu yhä välillä, että voimat loppuvat. Tasapaino on tipotiessään ja piruetit eivät pyöri. Huomaan kuitenkin, että olen vahvistunut todella paljon, enkä todellakaan ole luovuttamassa, vaan motivaationi on todella korkealla!
-L


Mutta muistetaan, baletti on oikeasti ihanaa eikä kamalaa! Tällaiset tapaukset muistuttavat meitä siitä, kuinka suuri tunnelataus meillä on tähän lajiin. Jos on todella vahva side johonkin asiaan, on aivan luonnollista, että se aiheuttaa voimakkaita ja monenlaisia tunteita. Toiset näyttävät tunteensa herkemmin kuin toiset -- meillä tämä taitaa olla vähän sukuvika! :D

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kuulumisia

Hei kaikille! Ajattelin kertoa lyhyesti kuulumisia edellis lukukaudelta ja tämän vuoden suunnitelmista.
Edellinen lukukausi oli todella tapahtumarikas. Minä kilpailin huhtikuussa New Yorkissa YAGP-balettikilpailussa ja toukokuussa osallistuin Saksassa stipendikurssille. Minut kutsuttiin Saksaan opiskelemaan ballett akademie müncheniin ensivuodeksi, mutta ensin täytyy kuitenkin käydä peruskoulu loppuun ja sen jälkeen katsotaan mitä tapahtuu. Kesä menikin sitten kotona treenaillessa, kun pitikin jättää Pariisin Oopperan kesäkurssi väliin. :( Mutta kehityinkin kesällä ihan älyttömästi meidän kesätreenien avulla!
Kuva on kesälomareissulta Ahvenanmaalta. Pidettiin siellä pari kuvaussessiota. :D 
Olin kesällä pääsykokeissa balettioppilaitoksen erikoiskoulutukseen. Siispä lokakuussa minulla on jo ensimmäinen kurssi. En malta odottaa! En tiedä vielä millaista se on, mutta toivon että se hyödyttää minua tulevaisuudessa.
Mulla on vielä jatko-opinto suunnitelmat vähän hakusessa. Tähtään joko ulkomaille tai sitten pysyn ihan kotimaassa. Muutama kilpailu, joihin aion osallistua, voivat tuoda minulle myös uusia mahdollisuuksia. Täytyy vain selvitä tästä peruskoulusta ensin.
 Helsingistä on tullut minulle kuin toinen koti, koska käyn siellä varmaan joka toinen viikonloppu tekemässä töitä ja vaihtamassa kuulumisia siskojen kanssa. Vähän vaikeaa yhdistää koulu, baletti ja työt. Kouluun en voi ihan täysillä panostaa, mutta se ei haittaa yhtään. Baletti on mulle kuitenkin se ykkönen.
outo kuva :/
Ja harlekiinistäkään ei vielä ole päästy eroon. Esitän sen vielä ensiviikolla Tampereella tanssitapahtumassa, johon mut kutsuttiin. Mutta kunnialla senkin läpi!
Parhaillaan harjoittelen Gisellen variaatiota ja Satanellaa. Niissä on vielä paljon työstämistä ennen tulevia kisoja. 

Meidän uusi tulokas: Nipsu <3
Kiitos kun luit postauksen ja mukavaa sunnuntaita! :)

sunnuntai 27. elokuuta 2017

AK 3

14.8.2017 alkoi mun viimeinen vuosi balettioppilaitoksella. Mulla on erittäin ristiriitaisia ajatuksia. Ihan ensiksi olen kuitenkin erittäin innoissani siitä, että saan (toivottavasti) tämän koulun vihdoinkin päätökseen. Mulle tämä koulu on nimittäin ollut melkeimpä kaikkea muuta kuin paikka josta unelmoin useita vuosia. En halua kuitenkaan leimata koulua miksikään, ennen kuin olen käynyt sen loppuun.

ihme kuva :D
Innoissani olen myös näytöksistä ja variaatioista. Parin ekan viikon aikana olen yrittänyt etsiä sopivaa näyttövarkkaa. Ajattelin Don Quixoten kuningatarta, mutta mulle riittää se että pari ekaa yritystä menee päin peppua, joten tuo varkka saa ehkä jäädä. Le Qorsairen Medoraa haluan ainakin kokeilla seuraavaksi!


Mistä sitten en ole niin innoissani, on varmaan kaikki muu. Moti on mennyt niin turhan monesti, tullut sitten takaisin ja mennyt taas. Kiinnostus tanssijana työskentelemiseen on kadonnut melkein kokonaan, vaikka rakastankin tehdä balettia edelleen todella paljon. Siksi mietinkin, kuinka voin jatkaa balettia tulevaisuudessa yhtä "kovalla" tasolla.


Juuri nyt arki on aika hektistä. Aamulla herään seitsemän aikoihin, lähden koululle, teen balettitunnin, reppatunnin ja lounastauolla selvitän kouluasiat ja vastaan asiakkaiden viesteihin. Menen seuraavalle treenitunnille ja viimeiselle teoriatunnille. Lähden kotiin niin pian, kuin mahdollista, jotta ehdin viimeistellä seuraavana päivänä postiin lähtevät tilaustyöt. Illalla yritän tehdä lihaskuntoa ja venytellä, mutta se nyt on lähinnä lattialla makoilemista. Ennen kuin menen nukkumaan, koitan treenata ylioppilaskokeisiin. Eiran aikuislukio ei ole vielä alkanut, joten en vielä osaa sanoa mihin väliin laitan viimeisten lukiokurssejen suorittamisen.


Kaikesta huolimatta, olen harvinaisen innoissani tulevaisuudestani. Tämä yritys (Tutu Studio Borealis) on minulle varmasti parasta mitä olemme saaneet aikaiseksi ja haluan sen olevan jatkossakin. Kyseisen alan opiskelu kiinnostaa, mutta vielä enemmän kiinnostaa tehdä tätä kokopäiväisenä työnä.


Olipas kivaa kirjoittaa näin pitkän ajan jälkeen! Olisi kiva kuulla, millaiset postaukset teitä kiinnostavat. :) Kiitos kun luit!

-Heljä

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Toteutuneita haaveita

Pian on jo toukokuu. Tässä vaiheessa otamme usein paljon tavoitteita loppukeväälle, kevään loppukiri. Kesää on ihana mennä viettämään, kun on saanut paljon aikaiseksi. 

Kuva: Petri Kekkonen

Kevät on ollut kovin tapahtumarikas. Tammikuussa perustimme yrityksen, Tutu Studio Borealiksen. Se on varmasti ollut yksi elämämme suurimpia muutoksia. Olemme todella kiitollisia kaikille asiakkaillemme, jotka mahdollistivat tämän nopeasti kehittyneen unelman toteutumisen! Tällä hetkellä Tutu Studio vie hyvin suuren osan ajastamme. Myös opiskelijakämppämme näyttää nykyään enemmän ompelimolta.


Edellisen viikon Iiris ja Lilja viettivät Yhdysvalloissa YAGP:n finaalissa. Ikimuistoisesta matkasta tulee luultavasti jotakin blogiin pian! Kiitämme kaikkia, jotka olivat mukana tukemassa matkaa. 

Kuva: Petri Kekkonen
Meillä on ollut Helsingissä avoimia ovia, exameneita ja koreografiakatselmus. Nyt on selvittävä vielä kevätnäytöksistä. Coppeliaa ja Tommi Kittiä. Hrjoitusaikataulu on hyvin tiivis juuri nyt. Minusta se on mukavampaa, kuin normaali arki balettioppilaitoksella.


Toivotamme ihanaa kevättä sinulle! Kiitos, kun luit! :)